Pride on protesti

08.09.2022

Pride ei ole vain karnevaali, iloinen moninaisuuden juhla, vaan se on myös protesti sukupuolta, sukupuolen ilmaisua ja seksuaalista suuntautumista koskevia normeja vastaan. Mutta ennen kaikkea pride on protesti ihmisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Monesti pridesta puhuttaessa esitetään väitteitä, kuinka pridea ei enää tarvitsisi, saivathan myös seksuaalivähemmistöt 1. maaliskuuta 2017 oikeuden avioliittoon. Pridea tarvitaan kuitenkin yhä, ehkä jopa enemmän kuin koskaan.

Vähemmistöjen saavuttamia oikeuksia ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä. 

Pridea tarvitaan niin kauan kun Suomessa on ihmisoikeuksia räikeästi rikkova translainsäädäntö. Niin kauan, että vielä jonain päivänä yhteiskunta on avoin ja turvallinen jokaiselle. Niin kauan, että vielä jonain päivänä syrjivät rakenteet yhteiskunnan kaikilla tasoilla on murrettu sekä, että vielä jonain päivänä jokaisella on aidosti samat mahdollisuudet, oikeudet sekä yhdenvertainen asema yhteiskunnassa. Niin kauan, kuin yksikin sateenkaarinuori kokee kiusaamista, syrjintää tai väkivallan uhkaa koulumaailmassa ja sen ulkopuolella erilaisuutensa takia, jolle itse ei voi mitään.

Uskallan väittää, että prideä tarvitaan aina, sillä vähemmistöjen saavuttamaa asemaa ja saavuttamia oikeuksia ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä, vaan niitä tulee puolustaa aktiivisesti. Olemme me nähneet, kuinka lähellä ja kauempana ollaan otettu takapakkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman ja oikeuksien suhteen, kun tahot, jotka kokevat vähemmistöjen oikeudet niin suureksi uhkaksi, että haluavat rajoittaa niitä tai viedä ne kokonaan.

Tällä viikolla on vietetty jälleen Jyväskylä pridea juhlien ihmisten moninaisuutta ja rakkautta, tuoden kuitenkin esille myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamia epäkohtia, onhan priden juuret protestissa ja sitä pride tulee aina olemaan.

*Julkaistu Keskisuomalaisessa mielipiteenä 8.9.